Työurallaan menestynyt tuttavani ja mainiosti edennyt Miia aloittaa työpäivänsä ennen seitsemää, jotta ehtii vastailla yön aikana eri aikavyöhykkeeltä tulleisiin sähköpostiviestihin. Vai aloittikohan hän tämän päivän jo eilen illalla, kun listasi tämän päivän GOTTA-DO -listaa, sen jatkona TO DO -listaa.

Kun it-firman väki alkaa valua työpaikalle alkavat erilaiset akuutit pyynnöt. Uudet työsopimukset, rekrytointiluvat, hankalat alaiset, vittumaiset esimiehet, ehdottoman kiirelliset kokoukset johdon kanssa, välttämättömät raportoinnit…. GOTTA DO -lista jää kaiken alle. Siihen Miia ehtii vasta kun klo 17 jälkeen toimiston väki alkaa olla poistunut. Pari tuntia ja muutaman kohdan voi yliviivata. Illalla pitää muistaa listata ne, jotka tänä päivänä syntyivät ja jäivät myös tekemättä.

Toimistorakennuksen alakerrassa on kätevästi ruokakauppa, josta voi käydä nappaamassa iltapalaa ja kuntoilulehden. Leipähyllyn edessä on mahdotonta tehdä valintapäätöstä; vaalea, kokojyvä, tumma, hapan, tervellinen, lohduttava. Toisaalta siinä hyllyn edessä on helpottavaa seistä; kukaan ei vaadi vastausta. Vaikka ei ottaisi mitään. Siinä seisoessa tuntee, kuinka sydän hakkaa kovempaa kuin pitäisi, päässä humisee. Pää on täynnä ajatuksia, eikä yhtään mitään. Kauppareissusta Miia aina selviää, joskus ostaa oikeita asioita, toisinaan ei, mutta selviää. Kotona voi hetken hengähtää, oikaista sohvalle ja antaa uutisten vaivuttaa pieneen uneen. Sen jälkeen jaksaakin taas alkaa valmistautumaan uuteen työpäivään. Jonkinlainen elämän tarkoitus kai tämäkin.