Tunnistan muutaman, harvan kävijän. Ja heidätkin lähinnä vaatteiden perusteella. Eräs kuntosalimies kävi jo vuosi sitten samalla salilla. Ja vaihtoi hänkin tähän uuteen, huomasin muutama viikko sitten. Hän käy aamupäivisin ja tuntuu tekevän sarjansa kurinalaisesti, viipyy aina pitkään. Tekee huolella alkulämmittelyt ja loppuvenytykset. Ajattelen, että vuosi sitten kun hän aloitti, hän kuntoutti itseään. Ehkä toinen käsivarsi oli leikattu. Hän teki pieniä liikkeitä, pienillä painoilla. Venytteli enemmän kuin rehki. Hän tuntui katsovan sisäänpäin ja vaikutti surulliselta. Vuosi sitten hänellä oli sormus vasemmassa nimettömässä. Ja siltikin hän kävi salilla monta kertaa viikossa. Kehosta niin ei olisi voinut arvata, jo keski-ikäistynyt tavallisen muotoinen mies. Eikä niin olisi voinut myöskään päätellä hänen mustasankaisista silmälaseistaan. Enemmän lukijasorttia, olisin sanonut. Keväällä huomasin, ettei sormusta enää ollut, liikkeetkin aloivat olla vähän ronskimpia. 

Ehkä hän kuntouttikin sieluaan. Heikko, herkkä sydän ei alussa kestänyt rehkimistä. Nyt se on jo vahvempi. 

Ehkäpä kevään mittaan satumme viereisille laitteille ja saatan tervehtiä ja katsoa tarkemmin, onko hän pohjimmiltaan kirjastomies.