Sillä on aina karkea parransänki, paikoin harmaantunut, ruokkoamaton. Sellainen, joka ajetaan vasta kun on pakko. Jos sitä silittäisi vastakarvaan, jäisi käsi heti jumiin. Myötäkarvaan se tuntuu melkein pehmeältä. Tukka törröttää pipon alta. Se hakee usein aamuisin ilmaisjakelulehdet postilaatikosta tien varresta ja painuu takaisin mökkiinsä. Piipusta alkaa nousta savua. Kesäisin se hakkaa kirveellä halkopilkettää vajaansa. Toisinaan kun törmään siihen iltapäivästä, se voi jäädä jutustelemaan. Mukavasti säästä tai naapurin talonrakentamisesta, toisen naapurin koirista, lumitöistä. Se ottaa kontaktia kuten yksinäinen, seuraa kaipaava ihminen ottaa. Janoisena jää kiinni vastauksiin.

Jos siihen törmää illalla, jo illan puolella, ei jutustelusta aina tule mitään. Puhe jo sammaltaa, häveliäämmässä tilassa se kulkee nopeasti ohi ja kulkee toisen naapurin sinkkumiehen mökille. Joskus se on kertonut, että sillä on kaksi aikuista lasta. Koskaan en ole niitä nähnyt.  Päivä, ilta, yksi ja toinenkin jatkuvat ja sinkkumiehet pitävät seuraa toisilleen ja kossuilleen, kuten ovat tehneet jo vuosia.